maanantai 6. tammikuuta 2014

Joululahjaompelut

Kauhukseni huomasin edellistä bloggausta tehdessäni, että viimeisin merkintä blogissani oli ollut viime syyskuulta! Tokihan vauvan tulo on hieman verottanut sitä jo valmiiksi vähissä ollutta vapaa-aikaa, mutta ihan näin leväperäiseksi en kuvitellut kuitenkaan tulevani. Ehkä voisin luvata nyt uudelle vuodelle hiukan tiivimpää blogin päivitystahtia. Niitä ompeluhommia kun kuitenkin tulee koko ajan aina hiukan edistettyä. 

Tähän kirjoitukseen laitan nyt kootusti joulun alla tekemäni joululahjat sekä joulun välipäivinä omille pojilleni tekemät vaatteet. 

Tämä 98 cm kokoinen mekkonen meni jälleen kerran siskoni tyttärelle. En ymmärrä mistä tuota punaista raitatrikoota riittää, kun sitä tuntuu eksyvän nyt jokaiseen ompelutyöhöni. Mekosta tuli jotenkin sopivasti jouluinen tuon Hannu ja Kerttu-kankaan piparitalon ansiosta, mutta hyvin tämä menee myös muina vuodenaikoina. Kaava mekkoon on Ottobresta. 


Tämä paita valmistui 1-vuotiaalle kummipojalleni. Tein paidan koossa 86 cm, joten 77-senttiselle pojalle tämän pitäisi olla riittävällä kasvunvaralla varustettu. Toivottavasti arvaus ei mennyt kovin paljoa pieleen. 


Teini-ikäiselle kummitytölleni (14 v) on vuosi vuodelta hankalampaa keksiä joulu- ja synttärilahjoja, joten tänä vuonna hän sai kaksi tekemääni kukkaroa sekä hiukan kukkarontäytettä setelin muodossa. Kummityttö on myös innokas käsitöiden tekijä, joten ehkäpä hän osannee antaa arvoa myös käsin tehdylle lahjalle. 


Joulun aikaan vietimme viikon vanhempieni luona Savossa ja siellä lukittauduin muutamaksi päiväksi äidin ompelutilaan tekemään pojille vaatteita. Mikäpä siinä oli ommellessa, kun lastenhoitoapu oli seinän takana ja ompelun keskeytti lähinnä nuoremman pojan ruokailuhetket. Sekä bodyissa että paidoissa tuli urakoitua ihan kunnolla nappilistoja ja ihan mukavasti ne pitkästä aikaa onnistuivat. Kuopuksen housuihin tein lahkeisiin pidennetyt resorit, jotta housuille saataisiin hieman pidempi käyttöaika. Leveys kun noilta minun laiheliineilta ei ole koskaan vaatteissa kesken loppunut. 



Tuo kolme pukkia- kangas minulla on ollut vaikka kuinka kauan kaapissa, mutta se on aina jäänyt ompelematta, kun livenä kangas olikin niin paljon levottomampi kuin myyntikuvassa. Nyt kuitenkin väkisin ompelin kankaan pois kuljeksimasta ja esikoinen olikin ikionnellinen, kun vihdoin sai lempisadustaan tehdyn paidan. Tuota tähtikangasta minulla on puolestaan ollut melkein joka värissä, enkä vieläkään ole siihen kyllästynyt. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille! :) Koetan tosiaan olla vähän ahkerampi bloggaaja tänä vuonna. (Niin paljoa en kuitenkaan lupaa, että opettelisin kuvankäsittelyä, joten edelleen saatte nauttia lattiaamme vasten pokkarikameralla hämärässä huoneessa otetuista kuvista! :D )

Tilkkujen tuhoamista

Kankaiden himohamstraaja törmää äkkiä ongelmaan, että mitä ihmettä niille kaikille ompelusta yli jääneille tilkuille voisi tehdä? Trikoopipoja kun ei määräänsä enempää tarvitse eikä vaatteisiin ehdi niin paljon taskuja tekemään, että kaikki palat niihin saisi hukattua. Minulla tuli joulun alla totaalinen kyllästyminen "näistä teen ehkä vielä hihan tai vauvan bodyn etukappaleen"- kangaspaloihin ja ne kokivat muodonmuutoksen sekä nukenvaatteiksi että kuolalapuiksi. Viimeiset kämmenenkokoiset palat päätyivät keittiöömme lasten kasvojen pyyhintään tarkoitetuiksi lapuiksi, kun molemmilla poitsuilla on aina päivän menu helposti luettavissa poskilta sapuskoinnin jälkeen. 

Nämä nukenvaatteet päätyivät siskontyttöni Baby Bornin käyttöön. Hiukan huvittavat nuo paksut kantit vaatteissa ovat, mutta tulipahan tehtyä nyt nukenvaatteetkin samannäköisiksi kuin siskoni tyttären vaatteet. Kaavat näihin mekkoihin ja housuihin on otettu Murusia- blogista. Kiitokset kaavojen tekijälle välitinkin jo blogiin. 




Joulun alla havahduin myös faktaan, että nuorimmaisemme leuka on alkanut falskaamaan, sillä siihen tahtiin alkoivat bodyt ja leikkimatto kastua. Niinpä oli aika tehdä kasa kuolalappuja pahimpien kuolavanojen pyydystämiseksi. Apua kaavoihin pyysin paikallisesta facebook-ompeluryhmästä ja sieltä tuli vinkki LaRaLiL-blogiin, josta näppärät kaavat löytyivät. Tarvittaessa kuolalaput taipuvat näppärästi myös ruokalapuiksi kiinteitä ruokia syömään opettelevalle nelikuisellemme :)

Takana vino pino kuola- ja ruokalappuja. Etualalla ei suinkaan liivinsuojia, vaan pienten kasvojen pyyhintään tarkoitettuja lappusia. 

Tämä kangas oli ensimmäisiä kuviotrikoohankintojani ja en meinannut vieläkään raaskia silputa loppuja. Tästä viikingit- trikoosta oli näet tullut ommeltua esikoiselle ensimmäinen kutakuinkin onnistunut trikoopaita, joten kankaaseen oli latautunut melkoisesti tunnearvoa matkalla :)

Tällä urakalla pääsin jo hyvään alkuun tilkkujeni tuhoamisessa ja mieli keveni jotenkin uskomattoman paljon, kun sai niille kaapissa marinoituneille kangassuiroille jotakin mielekkäämpää käyttöä. :)