sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Paranneltu kisuliini

Edellisen Kisuliini-kokeilun jälkeen päädyin hieman muokkaamaan kaavaa pikkupippurin tuotekehittelyn mukaisesti. Omat versioni on siis härskisti kopioitu tuosta inkkaribodysta sillä erotuksella, että laitoin piheyksissäni vain kaksi nappia nappilistaan. Tosin ompelemani bodyt ovat kokoa 62 cm, joten kolmea nepparia pääntie ei välttämättä olisi kaivannutkaan. 

Näihin bodeihin tuli taas hyvin hukattua kangaskaapin jämäpaloja. Jotenkin näistä huomaan oman fiksaationi yhdistää mustaa ja punaista ja ylipäänsä vimmani pukea poikani punaisiin :) 



Nämä vakuuttivat taloutemme Toisen Insinöörin edeltäjiään paremmin. Nyt kuulemma on toivoa saada lapsen pääkin läpi tuosta pääaukosta. 

Katsotaan, kuinka kauan tätä pesänrakennusviettiä voi vielä ylläpitää. Mahdottomia istumismaratoneja ei selkä tunnu kestävän, mutta minkäs inspiraatiolleen mahtaa. Tehdään sitten vähän pienemmissä erissä :)

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Avaroom-tyyppinen päiväpeitto

Raskauden viime metreillä tämä pesänrakennusvietti näemmä joka kerta pompsahtaa ihan kunnon sfääreihin ja tällä kertaa purin sitä esikoisen päiväpeiton värkkäämiseen. Eihän se nyt tulisi kuulonkaan, että uusi vauva syntyisi kotiin, jossa ei ole isoveljen sängyssä päiväpeittoa ;) 

Inspiraation päiväpeiton toteuttamisesta sain tästä piipadoon blogikirjoituksesta. Muistaakseni linkin bongasin facebookin Saumanvara-ompeluryhmän seinältä. Tutkittuani Avaroom- päiväpeitteiden hintoja, tulin siihen tulokseen, että peittoa kannattaa yrittää väkästellä itse. Itse tekemällä päiväpeiton materiaalien hinnaksi tulikin sitten noin 30 euroa. 

Päiväpeiton ompeluun käytetyt kankaat tilasin Ompelun Ihanuus- verkkokaupasta. Päiväpeiton päällisenä on käytetty tähtipuuvillaa ja alapuolella on vuoritikki. Näin ollen ensimmäisenä hommana oli kiinnittää tuo päällikangas jotenkin pysyvästi vuoritikkiin ja päädyin tekemään sen alla olevan kuvan mukaisesti. Tikit on tehty hyödyntäen vuorikankaan tikkauksia, joten ne sai suhteellisen helposti suoraan. Kuitenkin totesin, että parivuoteen päiväpeittoa ei minun Pfaffillani tikattaisi ja tämmöinen 80x130 cm kokoinen pala on ihan maksimi, mitä sillä on kohtuullisen mukava tikkailla. 


Tikkaamisen jälkeen kiinnitin Tampereen Vaahtomuovista hankitut metrivetoketjut paikoilleen kannen sivuihin. (Olin muuten kohtalaisen yllättynyt, kun Eurokankaan valikoimassa ei metrivetoketjua ollut. Tiedänpä tämänkin jatkossa. )

Ompelun aikana unohdinkin autuaasti peiton työvaiheiden valokuvaamisen, joten seuraavat kuvat ovatkin sitten valmiista peitosta. Tältä peitto näyttää nyt poikamme sängyssä. 



Tältä peitto näyttää avattuna. Päiväpeiton kanssa on nukuttu nyt yhdet päikkärit ja yhdet yöunet ja melko näppärälle systeemille tämä vaikuttaa. Eli tuo reunus kiertää koko patjan ja reunus jatkuu joka puolelta patjan alle noin 20 cm verran, jotta reunus pysyy hyvin paikoillaan. Patjan alapuolinen reunus on tehty valkoisesta lakanakankaasta, kun se ei sieltä enää mihinkään näy. 



Tykkään myös erityisesti siitä, että pedattuna tuosta sängystä ei sivusta näy aluslakana vaan sieltä näkyy nimenomaan tuo peiton reunus. Lapsena minulla oli tämmöinen samanlainen Unipuun yläsänky (tosin männynvärisenä) ja sänky oli kauhean vaikea pedata nätisti. Tämä päiväpeitto ainakin on hyvä apu siihen ongelmaan. Nyt sitten kerätään kokemuksia peiton käytöstä ja uuden päiväpeitteen ompelu tulee eteen ainakin siinä vaiheessa, kun pojan patjaan lisätään jatkopala :) 

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Rallipaita ja pari pikkuista bodya

Noniin, uusimmassa Ottobressa oli niin kertakaikkisen mahtava hupparin kaava pojalle (ja miksei samaa voisi tytöllekin soveltaa), että siitä oli pakko tehdä esikoiselle rallipaita! Laiskuuttani tosin jätin malliin kuuluvan hihataskun ja kyynärpaikat tekemättä. 



Sinisen autokankaan tilasin Selian alesta ja keltainen trikoo on Triteksistä. Pojalle paita kelpasi hyvin, koska huppu on kuulemma kaivurin värinen ;) 

Mahassa köllöttelevä nuorempi herra sai kaappiinsa odottamaan kaksi bodya (koossa 62 cm). Nämä ovat Ottobren Kisuliini- kaavalla tehtyjä. Ilolla tehty- blogissa olikin juuri kerrottu pääaukon käyvän jossain vaiheessa lapselle ahtaaksi ja meidänkin taloudessa Se Toinen Insinööri totesi heti bodyt nähdessään, että onko sen lapsen pään tarkoitus mahtua tuosta pääaukosta. Noh, jatkossa aion plagioida härskisti tuota pikkupippurin versiota nepparillisesta Kisuliinista. Nyt vain teki mieli kokeilla kaavaa enkä miettinyt sen enempää bodyn käytännöllisyysnäkökulmia. Toivotaan myös, että tämäkään poitsu ei ole mikään niskakakkaajien kuningas, kun tuon bodyn joutuu myös poistamaan pään kautta. Esikoisella muistaakseni vielä tuossa vaiheessa käytin kietaisubodeja, kun ne tuntuivat olevan kätevämpiä. 

Voi nyyh, kun tuota sinistä kangasta ei riittänyt hihoihin asti. Väkisin sovittelin sitten tuon tähtitrikoon hihoiksi.


Ja vielä loppuun on pakko hehkuttaa kantinkääntäjää! Aivan uskomattoman nopeaa ja helppoa oli tehdä nuo kantit sekä huppariin että bodyihin. Mieskin ihan hämmästyi, että joko ompelukset tulivat valmiiksi, kun kuulemma niin nopeasti tulin valmiita tuotoksia esittelemään. Pienestä se äiti-ihminen tuleekin onnelliseksi :D



perjantai 5. heinäkuuta 2013

Pienen ompelutauon jälkeen kulkee taas

Olimme perheen kanssa reissun päällä melkein kaksi viikkoa ja vieroitusoireet ompelukoneista alkoivat olla sitä luokkaa, että heti kotiin päästyämme oli pakko vain päästä ompelemaan "jotain". (Voihan ne laukut myöhemminkin purkaa, eikös?) Lisäpotkua intooni toivat loman aikana postilaatikkoon ilmestyneet uusin lasten Ottobre sekä Ebaysta tilaamani kantinkääntäjä. Jälkimmäistä päädyin testaamaan heti keskeneräiseen ompelutyöhön. Ottobre odottaa vielä korkkaamista, mutta pian sieltäkin meinasin pojalle ommella. 

Ennen lomareissua olin leikannut tämän fleecehaalarin odottamaan ompelua. Olen ollut ja olen edelleen toiveikas, että uuden tulokkaan kanssa kotiudumme sairaalasta sen verran viileämmässä säässä, että tämä pikkuinen 56-senttinen haalari tulisi tarpeeseen. Alkukesän helteiden perusteella todellakin toivon, että kotiutuessa elo-syyskuun vaihteessa ei ihan tässä määrin tarvitsisi hikoilla ;)


Kaavana haalarissa on Ottobren 4/2012 kaava numero 5. Koko on 56 cm. Tein haalarin tosin pienillä saumanvaroilla, joten todellinen koko on jotain 50-56 cm väliltä. Tuohon vetoketjukanttiin on kokeiltu nyt uutta kantinkääntäjääni ja voi kun se oli ihana! Yhdessä kohtaa resorisuikale jäi hieman jäkittämään ja siinä kohtaa kangas hieman vetää, mutta olin laiska korjaamaan sitä. Jääköön se nyt opiksi minulle näkyviin. Ensi kerralla muistan seurata koko ajan, että resori pääsee kulkemaan kääntäjään vapaasti. Nyt harmittaa, että olen vuoden päivät ommellut tuolla peittarillani ilman kääntäjää, kun niin näppärä laite se on. Virallisestihan tuohon Pfaffiin ei kääntäjää valmisteta, mutta Janomen kääntäjä sopi koneeseen hienosti niinkin teknisen apuvälineen kuin maalarinteipin avustuksella ;) (ja maalarinteippi valikoitui siksi, että arvelin sen olevan vähiten teippijälkiä koneeseen jättävä)

Ennen ompelutaukoa valmistui myös päivävaipoista luopuneelle esikoiselle kasa boksereita. 





Näissä kaavana on Ottobren 1/2013 nro 16. Vaikka omasta mielestäni lahkeita lyhensin paljonkin, ovat nämä edelleen melkoiset pyöräilysortsit pojan jalassa. Hoikalle pojalle myös kuminauhat sai laittaa todella tiukalle, jotta pöksyt ylipäänsä pysyvät jalassa. Kovilla helteillä nämä bokserit on olleet kätevät, kun koti- ja mummolaoloissa on voitu viipottaa menemään pelkästään nämä jalassa. Näihin boksereihin sai hyvin myös hukattua niitä "näistä tulee ehkä vielä pipo tai t-paidan etukappale"- kangaspaloja, jotka kuitenkin vain makaavat kaapissa, koska sinne tulee koko ajan uusia kankaita. Näissä pääsi myös hyvin kikkailemaan peitetikkikoneen tasosauman kanssa ja ihan hauskoja yksityiskohtia sillä sai näihin kalsonkeihin aikaiseksi.