tiistai 19. helmikuuta 2013

Työvoitto!

Viikonloppuna oli pitkästä aikaa oikein kunnon Murphyn laki-ompeluspäivä. Kaikki mikä pystyi menemään pieleen, myös varmasti meni! Kaikki alkoi siitä, kun ajattelin, että teen vaihtelun vuoksi hihansuiden ja pääntien kanttaukset peitetikin kolmineulaisella suoralla ompeleella. Sehän ei sitten suostunut onnistumaan millään, sillä jostain syystä vasen neulalanka hyppi ja katkeili. Voi olla, että koneelleni oli liikaa yhdistelmä trikoo-framilon-kolminkertainen resori tai sitten kuun asento oli väärä. Joka tapauksessa nyhersin pääntien kanssa kolmitikkisenä versiona vaikka kuinka kauan, kunnes luovutin ja leikkasin pieleen menneen pääntiekantin pois (kärsivällisyys ei riittänyt sekä resorin että framilonin ratkomiseen) ja tein pääntien rypytyksen uudelleen kuminauha ompelukoneen alalankana. Hermot meni niin totaalisesti sekä kanttaamiseen että framiloniin, joten pitkästä aikaa pääntie on tehty kaksoisneulalla tikkaamalla. Mutta kannatti ne pääntiet kuitenkin tehdä uusiksi, kun ne onnistuivat huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen ja n:s versio!



Nämä tunikat on tehty Ottobren 4/2011 mallilla nro 15 ja koko näissä on 98 cm. Jälleen kerran siskoni saa tyttärelleen kaapintäytettä, kun yli-innokas täti hukuttaa lapsiparan vaatteisiin. Näitä tehdessä tuli kyllä useasti mieleen, että pojan paitoja ommellessa pääsee melkoisen paljon helpommalla, kun saumat ovat suoria eikä noita rypytyksiä tarvitse joka halvatun kohtaan tehdä. Kivaa vaihteluahan se on, mutta nyt vain meni hermo totaalisen pahasti!

Seuraavaksi ehkä jotain vähemmän hermoja raastavaa tekemistä :)

maanantai 11. helmikuuta 2013

Little Lamb- yliannostus!

Noniin, tässä nyt tämä rästibloggaus, johon kootusti laitan viime aikoina valmistuneet ompelukset. Jälleen kerran olen työstänyt pojalleni sekä siskoni tyttärelle perusvaatetta ja paitojen kaavana on toiminut vanha, uskollinen Little Lamb kokoina 92 cm ja 98 cm. 

Tammikuussa 2013 valmistuneet tuotokset
Tässä jälleen punaista vaatetta pojalleni. Poikani tosin ilmoitti, että tuo ylempi tähtipaita on sitten "Veelan paita!" (eli serkkunsa), mutta koetan kovasti vielä markkinoida sen omalle pojalleni. Tosin meneehän tuo aivan hyvin myös tytön paitana. Ylemmän tähtipaidan kohdalla huomasin, että ei tutunkaan kaavan kanssa saisi liikaa tuudittautua tunteeseen, että tämä on jo tuttua juttua, sillä onnistuin tekemään pääntien sauman paidan etupuolelle! Ja huomasin sen vasta, kun aloin nuppineulaamaan helmakäännettä. Siinä kohtaa en jaksanut enää tehdä asialle mitään. Mikäli tämä paita nyt päätyy siskon tyttärelle, niin pitänee kehitellä joku söpö nappi tuohon paidan etukappaleeseen (sillä eihän muille kuin omalle lapselle kelpuuteta virheellisiä paitoja päälle!). Tuon ylemmän tähtipaidan asettelu langan- ja kuvion suuntaan oli myös melkoinen haaste, sillä en millään meinannut saada kuviota suoraan pysty- ja vaakasuoraan. Kuosittelussa pesun jälkeen olisin siis voinut olla tarkempi. Varsinainen kovan onnen paita siis!

Housut ja alempi paita kokoa 98 cm, ylempi paita 92 cm
Tämän setin ompelun siskoni tyttärelle 2-vuotislahjaksi. Vaatteet tosin ovat kokoa 98 cm, joten nämä sopivat sankarille vasta lähempänä 3-vuotissyntymäpäivää. Vaatekaappi on kuitenkin niin täynnä jo 92-senttisiä vaatteita, niin tein sitten vermeet kasvunvaralla. En tiedä, ovatko nämä malliltaan liian poikamaiset, mutta minua houkutti käyttää hoikalla pojallani hyväksi todettuja kaavoja, sillä myös siskontyttöni on kapoisaa mallia. 


Kuvien ottaminen pikku mannekiinin läsnäollessa on välillä hiukan haastavaa... :)
Sitten tämä pojan suosikki: "kai-paita!" Heti, kun tästä kankaasta näin mainoskuvia tiesin, että sitä on pojalle hankittava :) Poika hipelöi kangasta jo narulla kuivuessa ja useaan otteeseen totesi, että "kai-paita", vaikka kangas ei ollut vielä paitaa nähnytkään. Kaukaa viisaana tein sitten tähän paitaan kääntöhihat, jotta tämä menisi pojalle mahdollisimman pitkään. Paidan tein koossa 92 cm, jotta ei tarvinnut odotella paidan saamista käyttöön. 

Kai-paita kääntöhihoilla
"Suostun poseeraamaan ainoastaan lego-sanko päässä!"
Sitten tässä vielä peruspaitaa ja housua vanhoilla tutuilla kaavoilla. Nämä ovat 98-senttisiä, joten menevät vielä kaappiin odottamaan pojan kasvamista. 




Näihin kaikkiin tässä bloggauksessa oleviin housuihin olen laittanut kuminauhan vielä tuonne vyötäröresorin sisään varmistamaan, että resorin mahdollisesti venyessä ja löpsähtäessä housut silti pysyisivät käyttäjän jalassa. Vaihtoehto tietysti olisi ollut laittaa housuihin solmimisnaru, mutta ehkä tuo kuminauhaversio saa kannatusta enemmän päiväkodin henkilökunnan keskuudessa :)

Housujen collegekankaat olen hankkinut Triteksistä ja suurin osa resoreistakin taitaa olla sieltä. Paitojen trikoot ovat suurimmaksi osaksi Seliasta. Ainoastaan tuo sienitrikoo taitaa olla peräisin Kestovaippakaupan postikuluttomuusalesta :)

Sitten vielä se perinteinen syrjähyppy: 


eli kokeilin virkata vessaamme maton. Ohjeena käytin tätä Helmimaton ohjetta. Tästä tuli muuten kiva, mutta maton halkaisija on liian pieni vessaamme. Pitänee vielä virkata tähän lisäkerroksia. 

Tässäpä tämä megapostaus. Mulle on nyt iskenyt kauhea ahdistus, kun kangaskaappi vaan pursuaa ja vaikka sieltä ompelee tällaisetkin kasat vaatetta, niin ei se tyhjene yhtään. Olisipa mun lompakko samanlainen!    Täytyy varmaan pitää jokin kankaaton kevät ja koettaa vaatettaa sekä oma että koko lähipiirin muksut. :)



perjantai 8. helmikuuta 2013

Ristiäislahja kummipojalle

Blogissa on ollut aivan liian hiljaista viime kuukaudet, joten koetan nyt hieman ryhdistäytyä. Bloggaamattomia vaatteita on kuitenkin tämän hiljaiselon aikanakin valmistunut. 

Joulun välipäivinä surautin kummipojallemme ristiäislahjaksi nämä kaksi paitaa. Pakettiin eksyi myös muumiaterimet, mutta halusin laittaa pakettiin myös jotain itse tehtyä ja näihin 68-senttisiin paitoihin sai hyvin tuhottua pienempiä kangastilkkuja, mitä omalle pojalle ommelluista oli jäänyt yli. Kaava näihinkin paitoihin on Ottobresta. Pääaukko noissa molemmissa onnistui mukavasti. 

Tarvitsisi kyllä paremman kameran näihin bloggauksiin. Ei tätä pikselimössöä kestä kukaan. 

Tässäpä tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis.