maanantai 22. lokakuuta 2012

Pehmeä viikonloppu

No niin, viikonloppuna tuli aherrettua kaikki keskeneräiset tekeleet valmiiksi. Omat vanhempani olivat meillä viettämässä syyslomaa, joten poika viihtyi hyvin isovanhempien seurassa ja äiti hautautui ompelupöydän ääreen.

Ensimmäisenä valmistui tämä lörppäpipo äidilleni. Kangas on nyt jo loppuunmyytyä Selian runoratsua. Tämä sopii hyvin perhepäivähoitajan päähän puistoretkille. Koko on 60 cm.


Pojalleni sain valmiiksi kaksi nappilistallista paitaa. Olen tykännyt tästä kaavasta kovasti ja näitä on tehtynä kuutisen kappaletta koossa 86 cm. Nämä nyt valmistuneet ovat kokoa 92 cm. Raidallinen trikoo on Hilcon Campania, joka on ostettu Fabriinasta ja tähtitrikoo on puolestaan peräisin Seliasta. Tuo Selian tähtitrikoo on ihanaa ommeltavaa. Samaa en voi sanoa tuosta Hilcon kankaasta. Ihan toivotonta yrittää kohdistaa raitoja, kun tuo kangas venyy ja vanuu ja kiertää joka suuntaan. Ihanan pehmeä vaate siitä tuli, mutta kankaan työstettävyys ei miellytä ainakaan minua. Vai onko vika vain kankaan ja saksien välissä?



Sovituskuvankin kerrankin sain, kun 1 v 9 kk poikani oli ihan innoissaan uudesta tähtipaidastaan. Neppareiden kiinnitystä ei olisi millään malttanut odottaa, kun paita olisi pitänyt saada heti päälle. Sekös äidin sydäntä lämmitti! Raidalliseen paitaan laitoin Prym Mini- nepparit ja tähtipaitaan sitten isommat, 10 mm Prymin  rengasnepparit. Molemmat ajavat ihan hyvin asiansa.


Viime aikoina on tullut tehtyä niin monta peruspaitaa, että seuraaviin ompeluksiin täytyy kyllä jo kehittää joku applikointi tai muu juju, tai tämä alkaa pian käydä liian tylsäksi ja käytännölliseksi.

Sitten näitä "syrjähyppyjäni". Sain mieheni tilaamat villasukat vihdoin valmiiksi. Taas kerran jälkimmäisestä sukasta tuli napakampi kuin ensimmäisestä. Käsiala kummasti tasoittuu kahden sukan aikana ja kun neulottua tulee yleensä kerran vuodessa, niin tämä ilmiö toistuu joka kerta. Samoin minulla on ongelmana puikkojen vaihtumiskohdan jääminen löysemmäksi, vaikka kuinka koetan kiristellä viimeistä silmukkaa. En ole vielä keksinyt, miten pääsisin siitä eroon. Lankana näissä sukissa on ihan perus seiskaveikka.


Varsinkin tässä sukkien sovituskuvassa näkyy hyvin jokainen puikon vaihtumiskohta. Ehkä voisin kokeilla neuloa pienemmillä puikoilla? Nyt tein ohjeen mukaisella puikkokoolla. Onneksi neule elää käytettäessä sen verran, että nuo ikävät rannut häviävät.


Kaappieni kätköistä löytyi lisäksi Triteksistä ostettua ontelokudetta ja se jaloistui lankakorikseni. Virkkaus on huomattavasti mukavampaa puuhaa kuin neulominen ja näitä koreja väsäisi iltapuhteenaan vaikka kuinka! Harmi vain, kun tähän talouteen ei enää yhtään koria enempää tarvita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti