maanantai 6. tammikuuta 2014

Joululahjaompelut

Kauhukseni huomasin edellistä bloggausta tehdessäni, että viimeisin merkintä blogissani oli ollut viime syyskuulta! Tokihan vauvan tulo on hieman verottanut sitä jo valmiiksi vähissä ollutta vapaa-aikaa, mutta ihan näin leväperäiseksi en kuvitellut kuitenkaan tulevani. Ehkä voisin luvata nyt uudelle vuodelle hiukan tiivimpää blogin päivitystahtia. Niitä ompeluhommia kun kuitenkin tulee koko ajan aina hiukan edistettyä. 

Tähän kirjoitukseen laitan nyt kootusti joulun alla tekemäni joululahjat sekä joulun välipäivinä omille pojilleni tekemät vaatteet. 

Tämä 98 cm kokoinen mekkonen meni jälleen kerran siskoni tyttärelle. En ymmärrä mistä tuota punaista raitatrikoota riittää, kun sitä tuntuu eksyvän nyt jokaiseen ompelutyöhöni. Mekosta tuli jotenkin sopivasti jouluinen tuon Hannu ja Kerttu-kankaan piparitalon ansiosta, mutta hyvin tämä menee myös muina vuodenaikoina. Kaava mekkoon on Ottobresta. 


Tämä paita valmistui 1-vuotiaalle kummipojalleni. Tein paidan koossa 86 cm, joten 77-senttiselle pojalle tämän pitäisi olla riittävällä kasvunvaralla varustettu. Toivottavasti arvaus ei mennyt kovin paljoa pieleen. 


Teini-ikäiselle kummitytölleni (14 v) on vuosi vuodelta hankalampaa keksiä joulu- ja synttärilahjoja, joten tänä vuonna hän sai kaksi tekemääni kukkaroa sekä hiukan kukkarontäytettä setelin muodossa. Kummityttö on myös innokas käsitöiden tekijä, joten ehkäpä hän osannee antaa arvoa myös käsin tehdylle lahjalle. 


Joulun aikaan vietimme viikon vanhempieni luona Savossa ja siellä lukittauduin muutamaksi päiväksi äidin ompelutilaan tekemään pojille vaatteita. Mikäpä siinä oli ommellessa, kun lastenhoitoapu oli seinän takana ja ompelun keskeytti lähinnä nuoremman pojan ruokailuhetket. Sekä bodyissa että paidoissa tuli urakoitua ihan kunnolla nappilistoja ja ihan mukavasti ne pitkästä aikaa onnistuivat. Kuopuksen housuihin tein lahkeisiin pidennetyt resorit, jotta housuille saataisiin hieman pidempi käyttöaika. Leveys kun noilta minun laiheliineilta ei ole koskaan vaatteissa kesken loppunut. 



Tuo kolme pukkia- kangas minulla on ollut vaikka kuinka kauan kaapissa, mutta se on aina jäänyt ompelematta, kun livenä kangas olikin niin paljon levottomampi kuin myyntikuvassa. Nyt kuitenkin väkisin ompelin kankaan pois kuljeksimasta ja esikoinen olikin ikionnellinen, kun vihdoin sai lempisadustaan tehdyn paidan. Tuota tähtikangasta minulla on puolestaan ollut melkein joka värissä, enkä vieläkään ole siihen kyllästynyt. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille! :) Koetan tosiaan olla vähän ahkerampi bloggaaja tänä vuonna. (Niin paljoa en kuitenkaan lupaa, että opettelisin kuvankäsittelyä, joten edelleen saatte nauttia lattiaamme vasten pokkarikameralla hämärässä huoneessa otetuista kuvista! :D )

Tilkkujen tuhoamista

Kankaiden himohamstraaja törmää äkkiä ongelmaan, että mitä ihmettä niille kaikille ompelusta yli jääneille tilkuille voisi tehdä? Trikoopipoja kun ei määräänsä enempää tarvitse eikä vaatteisiin ehdi niin paljon taskuja tekemään, että kaikki palat niihin saisi hukattua. Minulla tuli joulun alla totaalinen kyllästyminen "näistä teen ehkä vielä hihan tai vauvan bodyn etukappaleen"- kangaspaloihin ja ne kokivat muodonmuutoksen sekä nukenvaatteiksi että kuolalapuiksi. Viimeiset kämmenenkokoiset palat päätyivät keittiöömme lasten kasvojen pyyhintään tarkoitetuiksi lapuiksi, kun molemmilla poitsuilla on aina päivän menu helposti luettavissa poskilta sapuskoinnin jälkeen. 

Nämä nukenvaatteet päätyivät siskontyttöni Baby Bornin käyttöön. Hiukan huvittavat nuo paksut kantit vaatteissa ovat, mutta tulipahan tehtyä nyt nukenvaatteetkin samannäköisiksi kuin siskoni tyttären vaatteet. Kaavat näihin mekkoihin ja housuihin on otettu Murusia- blogista. Kiitokset kaavojen tekijälle välitinkin jo blogiin. 




Joulun alla havahduin myös faktaan, että nuorimmaisemme leuka on alkanut falskaamaan, sillä siihen tahtiin alkoivat bodyt ja leikkimatto kastua. Niinpä oli aika tehdä kasa kuolalappuja pahimpien kuolavanojen pyydystämiseksi. Apua kaavoihin pyysin paikallisesta facebook-ompeluryhmästä ja sieltä tuli vinkki LaRaLiL-blogiin, josta näppärät kaavat löytyivät. Tarvittaessa kuolalaput taipuvat näppärästi myös ruokalapuiksi kiinteitä ruokia syömään opettelevalle nelikuisellemme :)

Takana vino pino kuola- ja ruokalappuja. Etualalla ei suinkaan liivinsuojia, vaan pienten kasvojen pyyhintään tarkoitettuja lappusia. 

Tämä kangas oli ensimmäisiä kuviotrikoohankintojani ja en meinannut vieläkään raaskia silputa loppuja. Tästä viikingit- trikoosta oli näet tullut ommeltua esikoiselle ensimmäinen kutakuinkin onnistunut trikoopaita, joten kankaaseen oli latautunut melkoisesti tunnearvoa matkalla :)

Tällä urakalla pääsin jo hyvään alkuun tilkkujeni tuhoamisessa ja mieli keveni jotenkin uskomattoman paljon, kun sai niille kaapissa marinoituneille kangassuiroille jotakin mielekkäämpää käyttöä. :)

lauantai 21. syyskuuta 2013

Vauvahattaraa ja ristiäisiin valmistautumista

Huh, onpa tässä tullutkin taukoa bloggailuun uuden perheenjäsenen syntymän myötä. Toinen raskauteni saatiin siis kunnialla päätökseen 1.9.2013  (rv:lla 41+0) ja perheeseemme liittyi toinen ihana pikkupoika. Nyt uutta tulokasta on ihmetelty kolmisen viikkoa ja äiti ainakin on elänyt ihan hattarassa nämä ensimmäiset viikot. Vauva on nukkunut ja syönyt hyvin ja hereillä ollessaan pääsääntöisesti tyytyväisenä tutkailee vanhempien ja isoveljen puuhia. Vatsavaivoilta ja muilta on toistaiseksi vältytty (*kopkop* koputtaa puuta), joten elo on ollut varsin mukavaa ja leppoisaa ensimmäiset viikot. Esikoinen luonnollisesti oirehtii hieman veljen syntymää uhmistelemalla ja välillä kaikki energia tuntuu menevän esikoisen kanssa vääntäessä, mutta on seassa onneksi niitäkin päiviä, kun kaikki sujuu mallikkaasti, niin sitten jaksetaan taas ne kenkuttavammatkin päivät paremmin. Joka tapauksessa ensimmäiset viikot ovat menneet noin miljoona kertaa paremmin kuin ikinä uskalsin toivoakaan :)

Mutta sitten niitä ompelutöitä. Tämän hupparin ompelin esikoiselle vielä mahakkaana ollessani (selkä kiitti jälkikäteen!), mutta sen bloggaaminen sitten jäi synnytyskiireiden alle ;) Kaava on jälleen kerran uusimman lasten Ottobren 4/2013 Beagle Boy ilman hihapaikkoja. Pipa on tehty oman kaavan mukaan. Paita on ollut esikoisella jo kovassa käytössä ja tähänkin kuvaan se piti riistää päältä hetkeksi, joten siinä selitys mahdollisille kuvassa näkyville tahroille ;) 


Kuopuksen ristiäispäiväkin saatiin päätettyä ja äidillä alkoi saman tien raksuttaa päässä, että mitä esikoiselle puetaan juhlaan päälle (tokihan fiksu imettäjä miettisi myös, mitä itse aikoo päällensä mahduttaa...). Lisäksi syksyllä on luvassa valokuvausta sekä päiväkodissa että perhekerhossa, joten pojalle oli selkeä tarve tehdä jotain siistimpää päällepantavaa. Samassa 4/2013 Ottobressa on myös Grandpa-svetaritakin kaava, joka minulla oli joka tapauksessa toteutettavien kaavojen listalla. Kaapista löytyi Triteksistä ostettua joustocollegea sekä resoreita, joten poikien päikkäriaikoina surauttelin svetaritakin valmiiksi. 


Tällä kertaa villiinnyin jopa niin pahasti, että silitin valmiin ompelutyön kuvaa (ja käyttöä) varten. Kaavana tämä Grandpa oli todella hyvä ja helppo toteuttaa, joten näitä tulee varmasti tehtyä myös tulevaisuudessa isommassakin koossa. Tämä takki on kokoa 98 cm. 

Mielenkiinnolla jään odottamaan, paljonko aikaa saan syksyllä lohkaistua ompeluharrastukselleni. Tarkoitus oli aloittaa myös Operaatio Kuulalla Kuosiin, joten tällä hetkellä koetan kovasti priorisoida vähäisen vapaa-ajan kuntoilulle enkä koneiden ääressä istumiselle. Toki kahden lapsen työntäminen pelkästään lähileikkipuistoon käy jo kuntoilusta varsinkin, kun matka tehdään mäkistä hiekkatietä pitkin. 

Mukavaa syyskuun loppua kaikille lukijoille! :)


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Paranneltu kisuliini

Edellisen Kisuliini-kokeilun jälkeen päädyin hieman muokkaamaan kaavaa pikkupippurin tuotekehittelyn mukaisesti. Omat versioni on siis härskisti kopioitu tuosta inkkaribodysta sillä erotuksella, että laitoin piheyksissäni vain kaksi nappia nappilistaan. Tosin ompelemani bodyt ovat kokoa 62 cm, joten kolmea nepparia pääntie ei välttämättä olisi kaivannutkaan. 

Näihin bodeihin tuli taas hyvin hukattua kangaskaapin jämäpaloja. Jotenkin näistä huomaan oman fiksaationi yhdistää mustaa ja punaista ja ylipäänsä vimmani pukea poikani punaisiin :) 



Nämä vakuuttivat taloutemme Toisen Insinöörin edeltäjiään paremmin. Nyt kuulemma on toivoa saada lapsen pääkin läpi tuosta pääaukosta. 

Katsotaan, kuinka kauan tätä pesänrakennusviettiä voi vielä ylläpitää. Mahdottomia istumismaratoneja ei selkä tunnu kestävän, mutta minkäs inspiraatiolleen mahtaa. Tehdään sitten vähän pienemmissä erissä :)

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Avaroom-tyyppinen päiväpeitto

Raskauden viime metreillä tämä pesänrakennusvietti näemmä joka kerta pompsahtaa ihan kunnon sfääreihin ja tällä kertaa purin sitä esikoisen päiväpeiton värkkäämiseen. Eihän se nyt tulisi kuulonkaan, että uusi vauva syntyisi kotiin, jossa ei ole isoveljen sängyssä päiväpeittoa ;) 

Inspiraation päiväpeiton toteuttamisesta sain tästä piipadoon blogikirjoituksesta. Muistaakseni linkin bongasin facebookin Saumanvara-ompeluryhmän seinältä. Tutkittuani Avaroom- päiväpeitteiden hintoja, tulin siihen tulokseen, että peittoa kannattaa yrittää väkästellä itse. Itse tekemällä päiväpeiton materiaalien hinnaksi tulikin sitten noin 30 euroa. 

Päiväpeiton ompeluun käytetyt kankaat tilasin Ompelun Ihanuus- verkkokaupasta. Päiväpeiton päällisenä on käytetty tähtipuuvillaa ja alapuolella on vuoritikki. Näin ollen ensimmäisenä hommana oli kiinnittää tuo päällikangas jotenkin pysyvästi vuoritikkiin ja päädyin tekemään sen alla olevan kuvan mukaisesti. Tikit on tehty hyödyntäen vuorikankaan tikkauksia, joten ne sai suhteellisen helposti suoraan. Kuitenkin totesin, että parivuoteen päiväpeittoa ei minun Pfaffillani tikattaisi ja tämmöinen 80x130 cm kokoinen pala on ihan maksimi, mitä sillä on kohtuullisen mukava tikkailla. 


Tikkaamisen jälkeen kiinnitin Tampereen Vaahtomuovista hankitut metrivetoketjut paikoilleen kannen sivuihin. (Olin muuten kohtalaisen yllättynyt, kun Eurokankaan valikoimassa ei metrivetoketjua ollut. Tiedänpä tämänkin jatkossa. )

Ompelun aikana unohdinkin autuaasti peiton työvaiheiden valokuvaamisen, joten seuraavat kuvat ovatkin sitten valmiista peitosta. Tältä peitto näyttää nyt poikamme sängyssä. 



Tältä peitto näyttää avattuna. Päiväpeiton kanssa on nukuttu nyt yhdet päikkärit ja yhdet yöunet ja melko näppärälle systeemille tämä vaikuttaa. Eli tuo reunus kiertää koko patjan ja reunus jatkuu joka puolelta patjan alle noin 20 cm verran, jotta reunus pysyy hyvin paikoillaan. Patjan alapuolinen reunus on tehty valkoisesta lakanakankaasta, kun se ei sieltä enää mihinkään näy. 



Tykkään myös erityisesti siitä, että pedattuna tuosta sängystä ei sivusta näy aluslakana vaan sieltä näkyy nimenomaan tuo peiton reunus. Lapsena minulla oli tämmöinen samanlainen Unipuun yläsänky (tosin männynvärisenä) ja sänky oli kauhean vaikea pedata nätisti. Tämä päiväpeitto ainakin on hyvä apu siihen ongelmaan. Nyt sitten kerätään kokemuksia peiton käytöstä ja uuden päiväpeitteen ompelu tulee eteen ainakin siinä vaiheessa, kun pojan patjaan lisätään jatkopala :) 

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Rallipaita ja pari pikkuista bodya

Noniin, uusimmassa Ottobressa oli niin kertakaikkisen mahtava hupparin kaava pojalle (ja miksei samaa voisi tytöllekin soveltaa), että siitä oli pakko tehdä esikoiselle rallipaita! Laiskuuttani tosin jätin malliin kuuluvan hihataskun ja kyynärpaikat tekemättä. 



Sinisen autokankaan tilasin Selian alesta ja keltainen trikoo on Triteksistä. Pojalle paita kelpasi hyvin, koska huppu on kuulemma kaivurin värinen ;) 

Mahassa köllöttelevä nuorempi herra sai kaappiinsa odottamaan kaksi bodya (koossa 62 cm). Nämä ovat Ottobren Kisuliini- kaavalla tehtyjä. Ilolla tehty- blogissa olikin juuri kerrottu pääaukon käyvän jossain vaiheessa lapselle ahtaaksi ja meidänkin taloudessa Se Toinen Insinööri totesi heti bodyt nähdessään, että onko sen lapsen pään tarkoitus mahtua tuosta pääaukosta. Noh, jatkossa aion plagioida härskisti tuota pikkupippurin versiota nepparillisesta Kisuliinista. Nyt vain teki mieli kokeilla kaavaa enkä miettinyt sen enempää bodyn käytännöllisyysnäkökulmia. Toivotaan myös, että tämäkään poitsu ei ole mikään niskakakkaajien kuningas, kun tuon bodyn joutuu myös poistamaan pään kautta. Esikoisella muistaakseni vielä tuossa vaiheessa käytin kietaisubodeja, kun ne tuntuivat olevan kätevämpiä. 

Voi nyyh, kun tuota sinistä kangasta ei riittänyt hihoihin asti. Väkisin sovittelin sitten tuon tähtitrikoon hihoiksi.


Ja vielä loppuun on pakko hehkuttaa kantinkääntäjää! Aivan uskomattoman nopeaa ja helppoa oli tehdä nuo kantit sekä huppariin että bodyihin. Mieskin ihan hämmästyi, että joko ompelukset tulivat valmiiksi, kun kuulemma niin nopeasti tulin valmiita tuotoksia esittelemään. Pienestä se äiti-ihminen tuleekin onnelliseksi :D



perjantai 5. heinäkuuta 2013

Pienen ompelutauon jälkeen kulkee taas

Olimme perheen kanssa reissun päällä melkein kaksi viikkoa ja vieroitusoireet ompelukoneista alkoivat olla sitä luokkaa, että heti kotiin päästyämme oli pakko vain päästä ompelemaan "jotain". (Voihan ne laukut myöhemminkin purkaa, eikös?) Lisäpotkua intooni toivat loman aikana postilaatikkoon ilmestyneet uusin lasten Ottobre sekä Ebaysta tilaamani kantinkääntäjä. Jälkimmäistä päädyin testaamaan heti keskeneräiseen ompelutyöhön. Ottobre odottaa vielä korkkaamista, mutta pian sieltäkin meinasin pojalle ommella. 

Ennen lomareissua olin leikannut tämän fleecehaalarin odottamaan ompelua. Olen ollut ja olen edelleen toiveikas, että uuden tulokkaan kanssa kotiudumme sairaalasta sen verran viileämmässä säässä, että tämä pikkuinen 56-senttinen haalari tulisi tarpeeseen. Alkukesän helteiden perusteella todellakin toivon, että kotiutuessa elo-syyskuun vaihteessa ei ihan tässä määrin tarvitsisi hikoilla ;)


Kaavana haalarissa on Ottobren 4/2012 kaava numero 5. Koko on 56 cm. Tein haalarin tosin pienillä saumanvaroilla, joten todellinen koko on jotain 50-56 cm väliltä. Tuohon vetoketjukanttiin on kokeiltu nyt uutta kantinkääntäjääni ja voi kun se oli ihana! Yhdessä kohtaa resorisuikale jäi hieman jäkittämään ja siinä kohtaa kangas hieman vetää, mutta olin laiska korjaamaan sitä. Jääköön se nyt opiksi minulle näkyviin. Ensi kerralla muistan seurata koko ajan, että resori pääsee kulkemaan kääntäjään vapaasti. Nyt harmittaa, että olen vuoden päivät ommellut tuolla peittarillani ilman kääntäjää, kun niin näppärä laite se on. Virallisestihan tuohon Pfaffiin ei kääntäjää valmisteta, mutta Janomen kääntäjä sopi koneeseen hienosti niinkin teknisen apuvälineen kuin maalarinteipin avustuksella ;) (ja maalarinteippi valikoitui siksi, että arvelin sen olevan vähiten teippijälkiä koneeseen jättävä)

Ennen ompelutaukoa valmistui myös päivävaipoista luopuneelle esikoiselle kasa boksereita. 





Näissä kaavana on Ottobren 1/2013 nro 16. Vaikka omasta mielestäni lahkeita lyhensin paljonkin, ovat nämä edelleen melkoiset pyöräilysortsit pojan jalassa. Hoikalle pojalle myös kuminauhat sai laittaa todella tiukalle, jotta pöksyt ylipäänsä pysyvät jalassa. Kovilla helteillä nämä bokserit on olleet kätevät, kun koti- ja mummolaoloissa on voitu viipottaa menemään pelkästään nämä jalassa. Näihin boksereihin sai hyvin myös hukattua niitä "näistä tulee ehkä vielä pipo tai t-paidan etukappale"- kangaspaloja, jotka kuitenkin vain makaavat kaapissa, koska sinne tulee koko ajan uusia kankaita. Näissä pääsi myös hyvin kikkailemaan peitetikkikoneen tasosauman kanssa ja ihan hauskoja yksityiskohtia sillä sai näihin kalsonkeihin aikaiseksi.